233. – 235. päivä (su 16.6. – ti 18.6.)

Odottavan aika on ollut pitkä, mutta nyt viimeistä täyttä viikkoa viedään!

Sunnuntaina sateli vettä, joten vietimme päivän pääosin sisätiloissa. Lähimuisti pätkii sen verran, että en muista yhtään, mitä teimme. Kivaa oli silti varmasti.

Maanantaina kävin viimeistä kertaa kirjastossa, kun palautin lainaamani opukset. Pääsin paluumatkalla suunnilleen puoliväliin, kun alkoi sataa. Päätin siirtää kauppareissun tuonnemmaksi ja oioin vähän, etten kastu kovin pahasti. Enkä kastunutkaan. Iltapäivällä kävin potkimassa footbagiä. Sateisen ja tuulisen kelin vuoksi on tullut jonkin verran taukoa, mutta ihan hyvin pallo pysyi edelleen ilmassa. Vähän järjestelin myös tavaroita luokkaan kannettavaksi, jossa ne saavat odottaa seuraavaa lehtoria. Illemmalla tuli lyhyehkö ukonilma ja rakeita.

Tiistain aloitin jumppaamalla hartioita. Teki hyvää. Muuten päivä meni ranskaa opiskellessa.

Sitten Armin kuulumiset:

”Minun muistikuvieni mukaan suuri osa sunnuntaista kului venäjän tehtäviä tehdessä, tekstiä kääntäessä ja sanoja opiskellessa. Maanantai alkoi venäjän puolitoistatuntisella. Sen jälkeen oli luento pohjoisen Venäjän kansanperinteestä ja kansantaruista. Luento oli jälleen tylsä ja venäjäksi. Tällä kertaa tiesin varautua ja menin takariviin istumaan, jotta sain puuhastella muuta luennon ajan. Opettelin ulkoa päivän runon (meillä on joka päivä yksi runo venäjäksi), kertailin tunnilla käytyä ja tarkistelin sanoja. Sanakirjan ja kyrillisen näppäimistön lataaminen kännykkään oli muuten varsin oivallinen veto ennen matkalle lähtöä.

Luennon jälkeen menimme taas päärakennukselle lounaalle. Lounastin kolmen ruotsalaisen kanssa. On muuten hauska: Jos porukasta suuri osa on venäläisiä, puhutaan venäjää. Jos on ranskalaisia ja yksi suomalainen, kuten tänään, kun teimme ryhmätyötä, puhutaan luonnollisesti ranskaa ja jätetään se yksi suomalainen huomioimatta. Mutta jos pöydän ääressä on kolme ruotsalaista ja minä, ruotsalaiset automaattisesti vaihtavat kielen englanniksi. Huomaavaista!

Saatuamme kupumme täyteen lähdimme tutustumaan Arkangelissa toimivaan ”Folk Art Schooliin” eli taide- ja käsityökouluun, jossa voi opetella perinteisiä pohjoisen Venäjän alueen käsityötaitoja. Koulussa on oppilaina aikuisia ja lapsia, ymmärsin, että enimmäkseen lapsia. Oli hyvin mielenkiintoinen vierailu, ja siellä vierähtikin melkein kolme tuntia. Ensin meille esiteltiin koulun oppilaiden tekemiä töitä, keramiikkaa, kudottuja ja ommeltuja töitä, erilaisia pärekoreja ja vaikka mitä, en enää muista kaikkea. Oli myös esimerkiksi vöitä, joita nuoret naiset tekivät sulhasilleen entisaikaan. Keramiikkatyöt varsinkin olivat tosi taitavasti tehtyjä. Meille pidettiin lyhyt esittely koulusta ja sen jälkeen jakauduimme pienempiin ryhmiin ja pääsimme itse kokeilemaan. Olin ryhmässä, jossa tehtiin nukkeja, joita ennen oli tapana tehdä, kun ihmiset menivät naimisiin. Tapoihin kuului, että tehtiin mies- ja naisnukke, jotka kuvasivat tulevaa miestä ja vaimoa, ja joskus saatettiin tehdä myös pienempiä nukkeja, lapsia, jotka laitettiin miehen ja naisen väliin. Melkoista nypertämistä oli nukkejen askartelu. No, ei onneksi vain minulla, vaan muillakin. Aika hyvä tuli kuitenkin ainakin omasta mielestäni. Taidonnäyte alla:

Kun nuket oli saatu valmiiksi, kierrettiin vielä muissa luokissa. Yhdessä luokassa oli huovuttamista, yhdessä kangaspuita jne. Opin myös hauskoja pikku asioita, esimerkiksi, että entisaikaan pienissä kylissä naimattomat miehet pitivät töppösten/saappaiden varret pitkinä, mutta kun mies meni naimisiin, varret käännettiin lyhyemmiksi. Sitten kun naimisissa olevat miehet lähtivät käymään jossakin toisessa kylässä, he saattoivat nostaa varret takaisin ylös. Heh!

Tänään tiistaina olikin taas neljä tuntia venäjää. Eilisen luennon aikana opettelemani runon lausuminen oli opettajan mielestä viitosen arvoinen (venäläisellä asteikolla 3, 4, 5). Jee! Kyllä kannatti käyttää folkloristiikan luento siihen. Päivän aiheena oli kaupassa asiointi. Olin enimmäkseen omalla mukavuusalueellani, koska olen opetellut ruoka- ja vaatesanastoa jo aikaisemmin. Puhuttiin myös rahoista, tinkimisestä, alennuksista jne. Hyödyllinen aihe. Lounaan jälkeen oli tällä kertaa vuorossa vierailu paikalliseen kirjastoon. Meille esiteltiin kirjastoa ja sen eri osastoja. Kirjastossa oli myös meneillään mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Lisäksi näimme Pushkin-näyttelyn, joka koostui noin kolmesta vitriinistä. Vitriineissä oli listattuna kaikki Pushkinin jälkeläiset, osasta myös valokuvat. Jälkeläisiä on kai parisensataa, mutta vain yhden ainoan sukunimi on nykyisin Pushkin. ”Kai” edellisessä lauseessa johtuu siitä, että puhe oli jälleen venäjäksi ja tällä kertaa tulkkaus välillä ruotsiksi ja välillä englanniksi ja välillä ei ollenkaan.

Meille näytettiin myös esittelyvideo Arkangelista (englanniksi puhuttuna!). Lisäksi minulle esiteltiin kirjaston suomenkielisten ja Suomeen liittyvien kirjojen osasto. Se ei ollut kovin mittava eikä kattava, mutta on kuitenkin hienoa, että täkäläisestä kirjastosta löytyy kirjoja noin viidelläkymmenellä eri kielellä. Lopuksi kirjaston täti halusi ottaa meistä kuvan niin, että jokainen valitsi kuvaan mukaan kirjan oman maansa osastosta. Harkitsin Kalevalaa, mutta valitsin kuitenkin venäjänkielisen kirjan ”Kaikki muumeista”.

Osa porukasta lähti vielä johonkin museoon, mutta itse suunnistin asuntolalle höyryävän pelmenipadan ääreen.”

Urmas U.