218. ja 219. päivä (la 1.6. ja su 2.6.)

Lauantaina aamu- ja iltapäivästä siivosin ja tiskasin. Lämmintä vettä ei luvatusta huolimatta edelleenkään tullut, mikä ei juuri yllättänyt. Illaksi tulikin yllätysohjelmaa. Anja oli aikaisemmin kertonut minulle kuulleensa, että Arkangeliin on kesällä tulossa päiväreissulle iso ryhmä suomalaisia turisteja. He lähtevät risteilijällä Kirkkonummelta ja menevät Venäjän pohjoista rannikkoa itään. Entisiä suomen opiskelijoita on värvätty turisteille oppaiksi, mikä on hieno idea. Opiskelijat olivat ottaneet Anjaan yhteyttä, että he haluaisivat lauantaina harjoitella opastusta suomeksi. Anja laittoi sitten minulle viestin, että olenko kiinnostunut tulemaan mukaan. Olin.

Lähdimme neljän aikoihin kaupungille ja saavuimme kävelykadulle viiden aikaan, jossa meidän oli määrä tavata oppaat ja matkatoimiston väki. Osan oppaista olinkin tavannut etukäteen, mutta osa oli tuntemattomia. Pian selvisi, että vain harva oli valmistautunut esittämään ylipäänsä mitään suomeksi, mikä oli koko kokoontumisen ajatus. Ajattelin, että samapa tuo, ei tässä varmaan kauaa mene. Se osoittautui harhaluuloksi, sillä kotona olin vasta vähän ennen yhdeksää. Mutta takaisin opastuksiin. Kävelimme ympäri kaupunkia, ja matkatoimiston johtaja kertoi, mitä missäkin pitäisi kertoa. Talsiessamme kohteelta toiselle puhuimme sitten osan kanssa niitä näitä suomeksi ja vähän myös venäjäksi. Sain myös vihdoin kuulla kohteliaisuuden, että puhun hyvin venäjää. Pelkkää imartelua, mutta en antanut sen häiritä. Kun opastus lopulta päättyi ja pääsin kotiin, tunsi kävelleensä yli neljä tuntia. Ei ihan sitä, mitä piti, mutta mikäs siellä oli auringon paistaessa nuorten naisten kanssa käyskennellessä.

Sunnuntaina väsäilin Trio Mäkisaarelle uutta soiteltavaa. Omia biisejä tulee hurjaa tahtia: tänä vuonna jo kaksi. Tällä menolla studion voi varata noin vuonna 2020.

Karman laki on iskenyt, sillä paikallinen poikajoukko on ruvennut käyttämään jalkapallokenttänä kadun pätkää ikkunani alla, jossa itsekin käyn potkimassa footbagiä. Jumalaton pauke ja älämölö! Ärsyynnyn hyvin helposti metelistä, mutta en ole viitsinyt valittaa, koska en tiedä, miten sanoa, että painukaa helvettiin siitä ja koska itsekin aikanani terrorisoin naapurustoa samalla tavalla. Sunnuntaina oli sitten onni myötä, sillä satuin kadulle juuri ennen poikia, kun menin potkiskelemaan. Pojat katselivat hetken, mutta lähtivät etsimään muuta kenttää. Säästyin meteliltä ja nostin vielä ennätykseni 79:ään. Hyvä päivä! Mennessäni suihkuun tuli vielä yksi lisäyllätys, sillä hanasta tuli lämmintä vettä. Tuntui luksukselta.

Urmas U.