225. ja 226. päivä (la 8.6. ja su 9.6.)

Lauantaina aamuyöstä ajelin lentokentälle Boris-nimisen kuljettajani kanssa hakemaan vierastani, jota nimitettäköön tässä vaikka Armiksi. Olimme Boriksen kanssa vähän etuajassa kentällä. Ihmettelin ääneen peruutuspeiliin kiinnitettyä videokameraa, jolloin sain pitkän sepustuksen laitteen erinomaisuudesta. Ymmärsin, että vekotin on hyvin tavallinen venäläisissä autoissa, ja erittäin kätevä onnettomuustilanteiden jälkipuinneissa, kun selvitellään kolarin aiheuttajaa. Olenkin vähän ihmetellyt, millä esim. ajoittain sanomalehtien verkkosivuilla olevat onnettomuusvideot on oikein kuvattu. Nyt selvisi.  Armin kone oli ajassa, ja laukut tulivat nopeasti, joten pian pääsimmekin asunnolleni.

Armin venäjän kurssi alkaa vasta maanantaina ja viikonloppu menikin vähän aikaa tappaessa. Nukuttuakin tuli pitkään. Lisäksi kävimme kävelyillä ja kahvilassa syömässä blinejä. Sää suosii edelleen.

Loppuun vielä vitsi:

Englantilainen, ranskalainen ja venäläinen lentävät lentokoneella. Korkeus on 10 kilometriä. Englantilainen laittaa kätensä koneesta ulos. Hän katsoo kättään ja sanoo:

- Me lennämme Englannin yllä!

- Mistä te sen tiedätte? Meidän allamme on paksuja pilviä!

- Meillä on aina saastepilviä ja siksi kätenikin tuli nokiseksi.

Vähän ajan kuluttua ranskalainen laittaa kätensä ulos. Otettuaan kätensä pois hän sanoo:

- Lennämme Pariisin yllä!

- Mistä tiedätte?

- Käteni tuoksuu hajuvedelle!

Venäläinen laittaa kätensä ulos, vetää sen sitten takaisin ja sanoo:

- Lennämme Venäjän yllä.

- Mistä tiedätte?

- Kello ja sormus varastettiin! 

Kaksi täyttä viikkoa ja vähän kolmatta jäljellä! Aika hyvä!

Urmas U.