Sapetuksen määrä oli suuri, kun sunnuntaina koitti aika
palata sorvin ääreen Arkangeliin. Menin hyväksi havaitsemaani tapaan taas Helsinki—Pietari-osuuden
junalla ja loppumatkan lentäen. Tällä kertaa junamatkakin meni ilman
tullihenkilöiden kuulosteluja. Junamatkan kohokohdaksi jäi ehkä se, kun pääsin
sanomaan vieressäni istuneelle japanilaiselle pikkupojalle sumimasen (’anteeksi’),
kun ryykäsin paikaltani käytävälle. Pojalla oli hyvä ilme. Niin harjaantunut monikulttuurisuusosaaja en kuitenkaan ole, että kasvoista tunnistaisin Aasian kansallisuuksia, vaan näin pojan passin kannen.
Juna oli niin aikaisin Pietarissa, että minulla oli kolme
tuntia aikaa hankkiutua kentälle ennen lähtöselvityksen alkua. Päätin olla
turvautumatta taksiin, vaan menin julkisilla. Metroasemilla oli hyvät opasteet
ja bussipysäkkikin lentoasemalle löytyi heti metron uloskäynnin vierestä, joten
matka meni ilman kommelluksia. Kentällä olin noin neljä tuntia ennen koneen
lähtöä. Sitten vain jumitin ja odotin. Ja odotin. Ja odotin. Lopulta kone lähti, ja pääsin nauttimaan Rossiya Airlinesin perinteisestä matkaeväästä eli täytetystä croissantista.
Arkangeliin saavuin maanantain puolella klo 02.10. Arkangelissa
oli uudistettu terminaalia niin, että laukut eivät tulleetkaan enää erilliseen
matkalaukkurakennukseen, vaan suoraan terminaaliin. Terminaalissa ei ollut edes
valoja päällä muualla kuin siellä, minne laukut tulivat. Oli aika unelias
tunnelma. Laukkuja sai odottaa yllättävän kauan. Kun sain laukkuni ja menin
ulos etsimään taksia, selvisi, että kaikki taksit olivat etukäteen varattuja.
Oli vähän orpo olo, kun kaikki taksit yksi kerrallaan kaarsivat pois, kello oli
puoli kolme ja kentällä meitä oli enää kolmisen henkeä odottamassa. En
tietenkään ollut tajunnut selvittää taksikeskuksen numeroa etukäteen, että
olisin voinut tilata taksin. Lopulta kuitenkin yksinäinen Lada kaasutti tuomaan
jonkun kentälle ja sain kyydin keskustaan. Kämpillä olin reilun kahdentoista tunnin matkustuksen jälkeen kolmen aikaan yöllä ja
neljän nurkilla sain unen päästä kiinni.
Maanantaina opetusta oli onneksi vasta iltapäivällä. Ennen
opetusta kävin kaupassa sekä kävin viemässä passini ja viisumini rekisteröintiä
varten yliopistolle. Sää oli nätti, mutta kylmä tuuli kävi. Asunnossani
tarkenee nyt varsin hyvin, kun ilma on lämmennyt ja silti patteri posottaa
kuumana. Siinä ei tosiaan ole säädintä eikä edes on/off-kytkintä. Kai sitten
koko kerrostalosta laitetaan kerralla patterit pois päältä. Saa nähdä, koska
lämmin vesi katkeaa.
Opetuksesta jäi tällä kertaa opiskelijoille ja itselleni
hyvä maku, jaoin nimittäin tuliaissuklaata. Illasta hämmästytin vielä
paikallisia alkuasukkaita footbag-taidoillani. Mad skillz!
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti