Tiistaina opetusta samalle ryhmälle neljä tuntia, joista
kaksi meni opetusalan perinteiseen loppukevään ohjelmaan eli elokuvan
katsomiseen. Katsoimme Tummien perhosten kotia, joka perustuu Leena Landerin
romaaniin ja jonka pääosassa on aina mainio Tommi Korpela. Alku vähän viivästyi
sähläämisen vuoksi, kun piti metsästää rakennuksen ainoaa aluekoodivapaata
DVD-soitinta. Katsoimme elokuvaa suomenkielisellä tekstityksellä, ja ainakin
luulen, että opiskelijat pysyivät kärryillä. Yksi opiskelijoista innostui
elokuvan seksikohtauksesta niin, että innostui hihkumaan ”hyvä, hyvä” ja
taputtamaan. Teki mieli sanoa, että pyytää äitiään ja isäänsä selittämään
kukista ja mehiläisistä, jos asia on vielä uusi. Elokuvasessiomme vain sai
hämärän lopun, sillä kun elokuvaa oli noin 15 minuuttia jäljellä, luokkaan
astui talonmies tms. megafonin kanssa ja sanomatta mitään alkoi ujelluttaa
sireeniä: evakuointiharjoitus, ulostautukaa välittömästi. Syletti. Ehkä sitten
katsomme perjantaina loppuun kannettavan näytöltä.
Anja tuli luokkaan, kun keräsin vielä tavaroitani. Lähdimme
hoitamaan yhä lähempänä häämöttävän kotiin paluuni asioita. Allekirjoitin
irtisanoutumispaperin, ja myöhemmin kävimme irtisanomassa nettiliittymäni
kesäkuun lopusta. Kaikki tuntuu järjestyvän kivasti, ja vähän juhannuksen
jälkeen olen (toivottavasti) kotona.
Illalla luin loppuun E.L. Doctorowin Ragtimen. Se oli hauska historiallinen romaani 1900-luvun alun
Yhdysvalloista. Hauskuus oli siinä, kuinka romaani naittoi yhteen faktaa ja
fiktiota, tässä tapauksessa siis fiktiivisiä ja oikeita ihmisiä. Tarinan
sivuhenkilöinä enemmän tai vähemmän tärkeissä osissa olivat esimerkiksi Harry
Houdini, pankkiiri J.P. Morgan, anarkisti Emma Goldman, Henry Ford ja Sigmund
Freund. Koko ajan tapahtui, ja tarina veti kuin nuohottu hormi. Lukupäiväkirjani kohtaan #255 merkitsin tämän erinomaiseksi opukseksi.
Keskiviikkona oli nelosten loppukoe, joka arvioidaan tällä
kertaa asteikolla hyväksytty—hylätty. Täkäläinen tenttisysteemi on vähitellen
selkiytynyt minulle. Joka lukukauden lopussa on lopputentti (yleensä suullinen
ja kirjallinen) ja vuorolukukausin se arvioidaan asteikolla hyväksytty—hylätty
ja numeerisesti asteikolla 2—5, jossa kakkonen on hylätty ja viitonen
erinomainen. Näille tenteille on eri nimet, ja tajuamistani hidasti se, että
sanakirja käänsi molemmat vain ’tentiksi’ tai ’kokeeksi’. Kun käänsin Anjan
viestiä asiasta, niin sain siis tulokseksi käännöksiä ”keväällä heillä ei ole
tenttiä, vaan heillä on tentti”. Tenttejä saa siis yrittää kolme kertaa, ja jos
ei mene läpi, niin tervetuloa uudestaan kurssille ensi vuonna, mikäli kurssi
tuolloin on tarjolla. Usein ei ole. Kolmosten kanssa pelasimme lautapeliä ja
opiskelimme, mitä eläimet sanovat suomeksi. Mur mur.
Töiden jälkeen kävin kaupassa ja kävellessäni tajusin, etten
ole vielä aivan siirtynyt pukeutumisessa kesäkauteen, kun painoin menemään
neulepaidassa ja nahkatakissa ja vastaan tulevat neitokaiset kulkivat
pikkuhamosissaan. Mutta kun voi takatalvi yllättää kesken kauppareissun!
Illalla kävin potkimassa footbagiä muutaman päivän tauon
jälkeen. Lämpimän suihkun puute on vienyt hikoilualttiutta, siksi on tullut
taukoa. Nostin kuitenkin uljaasti kesän ennätyksekseni 47 pompautusta.
10 000 lukukertaa on ylittynyt, kiitos kiinnostuksesta!
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti