134. ja 135. päivä (23.2. ja 24.2.2013)

Lauantaista käytin ison osan maantuntemuskurssini valmisteluun. Kurssi alkaa maaliskuun puolivälissä ja kokoontuu 20 kertaa. Kurssia varten piti laatia suunnitelma, jossa kerron, mistä kullakin kerralla aion puhua. Onneksi Anja lupasi kääntää suunnitelmani, muuten kirjoittaisin sitä vielä maaliskuussakin. Oman kokemukseni mukaan Suomessa saisi moisen kurssin huseerata varsin vapaasti, mutta täällä se pitää vielä hyväksyttää esimiehellä. No, maassa maan tavalla, eipä tuo niin iso vaiva ollut, kunhan kovin monesti ei tarvitse tehdä uusiksi.

Muita lauantain kohokohtia olivat parempi olo, improvisoitu, mutta silti maukas paprika-fetapasta ja kaksi kävelylenkkiä. Kävelyä tuli päivälle noin 1,5 h. Lasken sen hyväksi liikuntapäiväksi.  Lisäksi luin loppuun Graham Greenen The Power and the Glory ­-kirjan. Se ei ollut paras lukemani Greene, mutta ihan totuttua laatua. Se on hyvä merkki kirjan vetävyydestä, jos ateisti lukee mielellään 30-luvun Meksikon katolisten vainoista.

Sunnuntaina nukuin myöhään. Puolenpäivän aikaan oli kaunis auringonpaiste ja lähdin kävelyllä. Kotona söin tattariryynejä ja linssikastiketta ja iltapäivän opiskelin venäjää.  Illalla, kun lähdin Andrean kanssa kahville, oli sää muuttunut täysin. Tuuli ja pyrytti niin maan perusteellisesti, että ei meinannut eteenpäin päästä. Ilta oli kuitenkin mukava, kun pääsi kahvilaan syömään kakkua ja ryystämään cappucinoa. Kahvilassa oli myös livemusaa. Piano ja basso -duo veteli jazz-standardeja. Pienempi äänenvoimakkuus olisi riittänyt, mutta muuten soittivat taitavasti. Onko muuten kukaan koskaan ollut keikalla ajatellen, että kunpa soittaisivat vähän kovempaa? Itse en liene.

Uumoilee Urmas U.