123. ja 124. päivä (ti 12.2. ja ke 13.2.2013)

Tiistainakaan ei ollut vielä opetusta. Kaupassa käymisen lisäksi lähinnä vetelehdin kotona ja katsoin huomisen tunnit valmiiksi. Huomattavasti helpompaa on ollut nyt taas aloitella elämää täällä, kun paikat ja kuviot ovat suunnilleen tuttuja. Ei ole ollut niin kylmäkään, kuin mitä joulukuussa oli. Sellaista pikkupakkasta, ei alle viiden asteen vielä. En tiedä, onko pattereihin lisätty ytyä (itsehän niitä ei pysty säätämään edes päälle tai pois) vai vaikuttaako lauhkea keli, mutta hyvin tarkenee sisällä. Keittiökin on lämmin, lähellä pariakymmentä astetta. Kylmimpään aikaan siellä oli tosiaan sen 14 astetta. Muuten ihan normaalit kuviot: palohälytyksiä päivittäin ja lämmintä vettä (tai vettä ylipäänsä) tulee tai ei.

Illasta viihdytin itseäni ratkomalla shakkikirjasta kahdella siirrolla matti -tehtäviä, mutta kovin suurella prosentilla en onnistunut. Edellisessä päivityksessä päivittelin sitä, kuinka on tullut vaatteita otettua ylimäärin, mutta ei muissakaan tavaroissa ole aivan polla säteillyt. Olen nimittäin raahannut tänne hulluuksissani shakkikirjan ja matkashakkilaudan ja nappuloiden lisäksi muun muassa saksan ja ranskan kieliopit harjoituksineen. Saksan kertaamisella olen huijannut itseäni menestyksellisesti jo kymmenen vuotta enkä vieläkään ole tehnyt asialle mitään muuta kuin hankkinut ja hukannut opiskelumateriaalia.

Keskiviikkona heräsin vähän ennen kellon soittoa vaimeaan, mutta outoon ääneen: ti-di-di-di, ti-di-di-di. Se vain jatkui ja jatkui. Yritin suggeroida äänen pois mielestäni ja jatkaa vielä hetken unia, mutta ei tullut mitään.  Aloin jo miettiä, että johonkin laatikkoon on jäänyt herätyskello, joka soi. Kiersin huonetta ympäri takapuoli pitkällä ja korvat kohti maanrajassa olevia laatikkoja, mutta en pystynyt paikantamaan ääntä. Sitten tajusin, että äänihän tuleekin ulkoa. Huoneeni, joka on siis toisessa kerroksessa, ikkunan alla oli parkissa auto, josta ääni tuli. Ääni jatkui noin puolisen tuntia, kunnes joku tuli, klikkasi keskuslukituksesta äänen pois ja lähti ajamaan. Mikä lie valtion kädenojennus heräämisrajoitteisille opiskelijoille (ja opettajille).

Keskiviikkona oli kevään ensimmäinen opetuspäivä. Ennen töitä aloin valmistella huomisen tunteja, sillä torstaina on tulossa 4 h samalla ryhmälle eikä ryhmällä ole kirjaa käytössä. Blääh! Keskiviikon opiskelijoista oli puolet paikalla. Puhuttiin genetiivistä ja puhekielen me-persoonasta. Groovy! Tarjosin myös tuliaissuklaita, Pandan Suomi-konvehteja. Saisikohan valtiolta perittyä jotakin propaganda-korvauksia? Pitäisi saada loput tuliaissuklaat aiotuille vastaanottajille, ennen kuin kiusaus syödä ne itse käy liian suureksi.

Tuntien jälkeen jatkoin valmistelua torstaita varten. Yhteensä yli kolme tuntia meni neljän kolmevarttisen valmisteluun. Toinen blääh! Nyt kun huomenna on paikalla kaksi tyyppiä, niin kyllä sapettaa. En jaksanut laittaa mitään kunnollista ruokaakaan, joten lisää vesi -perunamuusilla ja leivällä tuli keho ravituksi tänään. Torstain ohjelmassa on rästitenttejä ja mainitut 4 h opetusta. Passikin pitäisi hakea yliopistolta, mutta se jäänee perjantaille.

Perinteitä kunnioittaen loppuun venäläinen vitsonen perhe-elämän onnesta:

Nainen käskee miestään:

-          Käy kaupassa!

Mies vastaa:

-          Se ei kuulu velvollisuuksiini.

-          Täytä sitten edes omat velvollisuutesi, vastaa vaimo ja leväyttää aamutakin auki.

Mies säikähtää:

-          Eikö sitä saa yhtään vitsailla? Anna se kassi.

Pariutuneille pariauvoa ja sinkuille sinkkuauvoa toivottaa Urmas U.