127. ja 128. päivä (la 16.2. ja su 17.2.2013)

Viikonloppu! Livin’ la vida loca! Siis omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että nukuin myöhään, siivosin, kävin kävelyllä ja kaupassa sekä pesin pyykkiä. Lähikaupastani tortilla-plätyt olivat poistuneet valikoimasta, mutta löysin yksittäispakattuja armenialaisvehnälättyjä, jotka olivat kooltaan noin tabloid-Hesarin kokoisia. Lisäksi laitoin elämän risaiseksi ja vaihdoin keksilaatua:

Lisäsin kuvan siksi, että jäin miettimään, kenelle näitä oikein yritetään myydä tuolla anteliaalla kaula-aukolla: naisille (puputa näitä niin olet ehtoisa emäntä) vai miehille (popsi menemään niin lykästää)?

 Illalla opiskelin parisen tuntia venäjää. Ainakin toistaiseksi on enemmän motivaatiota kuin syksyllä.

Sunnuntaina kollegani Anja oli lupautunut kanssani kirjastoon selvittämään sitä, kun lainaustiedoissani vielä joulun alla kummitteli kirjoja, jotka olen palauttanut jo marraskuun alussa. Yritin hoitaa asiaa itse ennen joulua, mutta kun en osannut sanoa kuin että ”palautin jo”, niin ei oikein mennyt perille. Ongelma selvisikin ihan nätisti, ja pahoittelivat tapausta. Lainasin lukemisiksi Graham Greeneä, F. Scott Fitzgeraldia ja Dashiell Hammettia. Vielä kun kulkeminen molempiin suuntiin kävi jalan, tuli pulman ratkeamisen lisäksi mielihyvää yli kahden tunnin kävelystä. Lounaaksi oli tortillojen uusinta.

Illalla opiskelin taas venäjää, pesin taas pyykkiä ja kuuntelin Motown-musaa, tarkemmin sanottuna The Temptationsia eli tuttavallisemmin Temppareita. Olen joskus hankkinut bändiltä Gold-nimisen tuplakokoelman ja olen kuunnellut toistaiseksi vasta ensimmäistä levyä. Aivan kaikista makeimmat 60-luvun alun hattarat eivät maistu, mutta kevyesti yli puolia kappaleista kuuntelee sangen mielellään.  Odotan innolla toiselta levyltä löytyvää 70-luvun tuotantoa.

Mutta asiasta toiseen.  Raapaisin viikonloppuna käteni johonkin laatikon kulmaan, ja pieni mieleni laukkasi heti pohtimaan, että onhan kaikki rokotukset voimassa. Siitä aloin ajatella sairauksien nimiä: jäykkäkouristus, hinkuyskä, pernarutto, keuhkokuume…  Hyvin deskriptiivisiä nimiä! Tulee sellainen olo, että tietää, mitä saa, ja mielellään sitten ottaa rokotuksenkin, mihin vain sellaisen saa (tosin pernaruton varalta ei ole kyllä työnantaja rokottanut!). Mielestäni nimistöntutkimuslautakunnan pitäisi viedä asia loogiseen päätepisteeseensä ja korvata SARSit, ebolat, AIDSit ja meningokokit ja muut abstraktit ja mitäänsanomattomat taudinnimet kansanomaisemmilla ja kuvaavammilla ilmauksilla. Osviittana ehdottamastani nimistöstä annettakoon esimerkiksi vaikkapa huuto-oksennus (jonka olen muuten itse omin korvin todistanut. Kamalaa!).  Uskon, että jo pelkällä nimistön muutoksella olisi kansanterveyttä kohottava vaikutus. Kukapa ei huolehtisi käsien pesemisestä, jos lääkäri pelottelee huuto-oksennuksella? Lisäksi luulen, että uutta nimistöä ei tarvitsisi juurikaan tyhjästä luoda, vaan apua saisi esimerkiksi viime vuosisadan alun lääketieteen oppikirjoista. Ja kun nyt aiheessa ollaan, niin sitäkin olen monena unettomana yönä pohtinut, että kun voi olla piilokives ja liikavarvas, niin voiko myös olla liikakives ja piilovarvas? Miksei näistä kerrota tavallisille?

Tällaisia miettii sunnuntaina Urmas U.