”PORAUSMELU ON VIEDÄ JÄRJEN!” Lue järkyttävät
remonttikokemukset ulkomaanlehtorin blogista!
Sunnuntaina lähinnä totuttelin taas olooni Venäjällä. Päivä
valkenee yhdeksän jälkeen ja pimeä tulee kuuden jälkeen, joten mukavasti on
päivä jo pidennyt. Sen verran olin ollut
kaukaa viisas, että lähtiessäni olin varannut vähän juomavettä ja pientä
einettä valmiiksi, joten aamupalaa ei tarvinnut lähteä kaupasta hakemaan.
Olin ilmeisesti pakatessani unohtanut, että Arkangeliin jäi
ihan hyvä varasto vaatteita. Kun ynnäsin nyt tuomani vaatteet täällä olleisiin,
niin tuloksena oli sievoinen varasto. Sen sijaan kevyemmän ulkoilutakkini olin
hölmöyksissäni unohtanut Suomeen, joten keväämmällä voi olla ulkoilu vähän
tuskaista toppatakilla. Tai sitten pitää lenkkeillä nahkatakki päällä.
Lattian pölyhattaroista päätellen asuntolan puolesta ei
ollut mitään tervetuliaissiivousta järjestetty. Hanatkin yskivät aikansa tummaa
vettä, ennen kuin viitsi vedessä käsiään pestä. Siinähän aika kului, kun
ensitöikseen siivosi.
Nettiliittymä oli maksamatta, joten ilta meni venäjää
opiskellessa ja pasiansseja pelaillessa. Nykyään tuntuu hankalalta ajatella,
että nuoruusvuosieni aikaan, kun PC-tietokoneet alkoivat yleistyä,
nettiliittymä oli vain pieni lisä koneeseen, ei suinkaan itsetarkoitus. Nyt kun
joutuu jostakin syystä olemaan edes päivän ilman nettiä, niin heti tuntuu, että
mitä helvettiä mä teen tällä 600 euron pasianssikoneella?
Siispä ensitöikseni maanantaina ryntäsin maksamaan
nettiliittymääni. En ollut kiireisimpään aikaan liikenteessä, joten sain
marssia suoraan tiskille. Sanoin haluavani maksaa tammikuun rästit ja etukäteen
maaliskuun loppuun asti. Myönnän auliisti, että etenkin tämän humanistin
laskupää on mitä on, mutta en kyllä mitenkään ymmärrä, miten 570 ruplan kuukausimaksustani
saa kolmen kuukauden laskuksi 980 ruplaa.
Tämän jälkeen päätin hoitaa rekisteröitymisen pois. Kuten
varmaan olen jo useasti maininnut, 7 vuorokauden sisällä maahantulosta pitää
ulkomaalaisen rekisteröityä viranomaiselle. Siispä vein jälleen kerran passini
ja muut lärpäkkeet yliopiston kv-toimistoon. Sielläkään en joutunut
jonottamaan, joten aikaa meni lähinnä kävelyyn, kun ”päätin oikaista”. Vielä
kun samalla reissulla kävin kaupassa, niin päivän mittaan tuli käveltyä parisen
tuntia.
Kotosalla laitoin appeeksi munakasta. Sitten nautin olostani
kahvia juoden ja kirmaillen internetin ihmekedoilla. Yläkerrasta kantautuva poraus
tosin vähän söi riemua. Olen varmaan lokakuusta asti kirjoittanut
remonttimelusta. Joko siellä poraillaan huvikseen reikiä seiniin tai sitten
siellä asuu itseni kaltainen teoriapuolen mies, joka remontoi prosessityönä,
vähän kerrallaan. Mistä tulikin mieleen, että asuntolan käytävän maalaus oli poissa
ollessani kuuden viikon aikana edennyt viitisen metriä. Eivät taida
maalaritkaan olla hommissa urakkapalkalla.
Puhdetöinä askartelin itselleni maanantai-kamman, josta saan
joka maanantai nypätä yhden piikin pois. Enää yhdeksäntoista jäljellä!
Urmas U.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti