129. ja 130. päivä (ma 18.2. ja ti 19.2.2013)

Tämän kerran päivityksessä ulkomaanlehtori lentää lentokoneetta ja pohtii eläimystöä.

”Värittömät vihreät ajatukset nukkuvat raivoisasti”, kirjoitti Noam Chomsky antaessaan esimerkin lauseesta, joka on kieliopillisesti oikein mutta merkitykseltään järjetön. Olin kuvitellut, että kohta lausumani olisi vähän vastaavanlainen: kieliopillinen muttei mitään todellista tilannetta, jossa sitä voisi (työssä käyvä) käyttää. Tässä se tulee: olisi kiva, jos olisi enemmän töitä. Käy meinaan aika pitkäksi, kun opetusta on 10 h viikossa. Voisihan sitä päivät kävellä tutkimassa uusia paikkoja, mutta kun kaupunki on viehättävyydeltään Seinäjoen luokkaa ja kaikkien pääkatujen ulkopuolisten jalkakäytävien lumenluonti on jätetty Herran haltuun, niin ei huvita.

Muuten on mennyt pari päivää vähän sumussa. Liekö flunssa tulossa päälle, vai mikä, mutta olo on ollut vähän hutera. Maalihuurujen haistelu ei ainakaan ole päätä selvittänyt, joskaan maalausprojekti ei ole oikeastaan edennyt lähemmäs asuntoani. Pitää katsoa, mihin tämä tästä menee. Kun ei mitään tavallista flunssaa pahempaa tulisi.

Muutenkin on laiskottanut aika lailla. Kävelyllä olen käynyt molempina päivinä ja kuunnellut soul-musiikkia kannettavalta. Siinä oikeastaan kaikki.

Mutta sitten aiheesta kukkaruukkuun. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikenlainen jossittelu on jos ei nyt aivan elämän suola niin ainakin elämän currymauste. Sopii melkein mihin vain! Juutalaiset taitavat sanoa jossittelun hyödyllisyydestä, että jos tädillä olisi munat, se olisi setä. Mutta mitäpä heistä! Jossitellahan voi lisäksi monella tavalla. Voi vaikka märehtiä menneitä (jos vain olisin sijoittanut Nokiaan, kun se oli vielä kumisaapas niin…) tai tulevia (jos vielä kerran sanoo, että ”niin elikkä”, niin laitan sormet korviin ja huudan wuluwuluwulu). Voi myös hieroa kaverin mielikuvitusnystyröitä tekemällä mitä saan jos -kysymyksiä (Mitä saan, jos nostan kättä jokaiselle vastaantulijalle Helsingistä Seinäjoelle? Mitä saan, jos koko kauppareissun pidän ylähuulta käännettynä niin että hampaat näkyy?). Tosin monet tuntemani kanssaihmiset eivät tästä juuri jaksa innostua. Ehkä on rajallinen mielikuvitus heillä eivätkä jaksa miettiä sopivia palkintoja? Siispä: Jos saisit päiväksi vaihtaa paikkaa jonkin eläimen kanssa, niin minkä kanssa vaihtaisit? Minusta ei ehkä kannattaisi aivan lähisukulaiseksi ruveta. Menisi mielestäni oiva mahdollisuus siinä hukkaan. Mikäs teitä nytkään estää roikkumasta puusta banaania syöden ja sukimasta naapuria? Jälkikäteen tosin voisitte kirjoittaa kapulakielisen raportin, jossa sanottaisiin, että ”banaani syötiin puusta riippuen apinan tai gorillan toimesta”. Itse en myöskään miksikään lutikaksi alkaisi! Joku roti! Selkäranka pitäisi minun eläimelläni olla ja mielellään jokin kyky, mitä ei ihmisellä ole, vaikka lentäminen. Ehkä siis päätyisin johonkin lintuun, vaikka kotkaan. Entäs te?

Näin uumoilee Urmas U.